On sanottava kärkevästi Elämän matkalla

Isojen silmäterältä pakoon Harjavaltaan

  • Insinööri Tauno Pihlava puhumassa Emil Cedercreuzin museolla
    Insinööri Tauno Pihlava puhumassa Emil Cedercreuzin museolla
  • Yleisöä Harjavallan Cedercreuzin luentosalissa
    Yleisöä Harjavallan Cedercreuzin luentosalissa

Entiset kummun ja rikin työntekijät ja omaiset olivat hiljan tulleet Harjavallan Cedercreutzin museolle. Insinööri Tauno Pihlava luennoi kahden harjavaltalaisen tehdasyhteisön ihmisistä ja historiasta. Mutta oli siellä muitakin kuin työntekijöitä. Yleisön puheenvuorossa muisteltiin, että kyllä me muut olimme kateellisia kun kumpulaiset pääsivät Vaskirantaan ja rikkiläiset taas lähtivät kesällä omaan kesänviettopaikkaansa Sääksjärvelle. 

Sitten se kateus unohtui tietyissä tukalissa tilanteissa: Ulkopuolinen sai jäädä paikalle kun kumpulaset ajoivat rikkiläiset omalta kentältään. Ja taas oli hienoa kun rikkiläiset puolestaan ajoivat kumpulaiset reviiriltään mutteivat meitä muita kuitenkaan.

 

Puheensa aluksi Tauno Pihlava osoitti kiitoksensa Jorma Tiiriselle ja Esa Heinolle luentoavusta. Outokummun alkuhistorian mukaan kuparintuotantoyritykset olivat enemmän harrastuspohjaista norjalais-suomalaista yhteistyötä. Sitten Outokumpu Kopparverk löysi kontrollööriksi fil. tri Eero Mäkisen. Hän oli Outokumpu-kirjan historian mukaan suorittaut Tukholmassa vuori-insinöörin kurssin ennen vuotta 1918.

Outokummun myrskyisän ja vaikean kauden, 1900-luvun alkuvuosikymmenten jälkeen sen tuotanto oli Outokummussa kasvanut voimakkaasti. Imatran kuparitehdas oli perustettu 1930-luvun puolivälissä. Siihen aikaan Porissa aloittaneet Metallitehtaat kuuluivat tehdasteollisuuden menestyjiin. Outokumpu Oy:n toimitusjohtaja – ajoittain kovan onnen soturi Eero Mäkinen ylentyi lopulta vuodesta 1936 vuorineuvokseksi. Hän oli yksi niistä henkilöistä, jota Tauno Pihlava ei voinut sivuuttaa kun puhutaan Outokummun historiasta.

 

Tauno Pihlavaa oli evästetty toisestakin henkilöstä. Terveydenhoitaja Elma Kotokarista. Hän saapui Harjavaltaan 1944 lopulla. Hän piti vastaanottoa aamupäivisin Outokummun sisällä ja iltapäivisin hän lähti käynneille tehdasalueen ulkopuolella koteihin: rokottamaan ja antamaan terveysneuvoja. Hoito oli ilmaista työntekijöille ja perheille. Palkasta perittiin alle 1 %. Yhtiö hoiti vastuunsa ja työntekijänsä hyvin. 

Se ei tuntunut pahaltakaan eikä epäoikeudenmukaiselta tuohon aikaan, että tehdas rakennutti työläisille paljonkin alle sadan neliön asuntoja. Johtaja taas sai parinsadan neliön asunnon. Tuula Juti, kertoja yleisön joukosta ei moittinut sitä. Hän sanoi, että siihen aikaan elettiin rikasta elämää, sitä hän muisteli vain hyvällä. Hän tiesi kertoa Outokummun pesulasta, saunasta ja leipomosta. Silloin tuli leivottua herkkuja ja leipää kotiin vietäväksi, karjalaiset olivat leiponeet siellä karjalanpiirakoita. 

Elämässä oli sodan jälkeen toivoa. Kulttuurista rikkautta tuli kun karjalaisia saapuivat paikkakunnalle. Siirtolaisia oli paljon, Petsamosta tulleita jonkin verran sekä muilta paikkakunnilta muutettiin Harjavaltaan. Syntyi heimojen hyviä yhteisvaikutuksia: työssä ja monenlaisessa kohtaamisissa. Mutta kitkaakin tuli Pihlavan mukaan outojen takia sillä Eurassa sanottiin, että ”on ne harjavaltalaiset konei ne puhu kirjakieltä niinko euralaiset.”

 

Esa Heino taas on muistelmissaan kuvannut vieläkin vaikeammasta ”törmäyksestä.” Taloihin tuli vuokralaisia mutta pian eräs emäntä lopetti maidon antamisen kun ei vuokralaisvaimo jaksanut lypsää 8-9 lehmää. Emäntä sanoi, että uudet ihmiset ovat rauhanhäiritsijöitä, jotka olisivat voineet pysyä siellä kauniissa Karjalassa. Siihen vuokralainen sanoi: että seuraava sota aloitetaankin täältä Porista.

Outokummun historiaan kuuluu paljon värikkäitä menestystarinoita, itse tuotannon kehittyminen on kunnioitettava menestystarina sekin. Suomalaisen teknologiaa, Outokummun liekkisulatusta on 1980-luvulle mentäessa myyty maailmalle.

Näin suomalaisista osaajista tuli kansainvälisiä. Ja ihan luotettavia ja taitavia olivat kuten ovat vielä tänäkin päivänä. Suomalaiset ovat rauhallisia ja suorastaan työhulluja kun toimeen ryhtyvät. Pihlava mainitsee miehen nimeltä Mauno Hannuniemi, joka ei osannut turkkia eikä sen puoleen englantiakaan mutta hän lähti, asensi ja käynnisti tehtaita maailmalla.

 

Outokummun tehtaiden tulo Harjavaltaan kävi äkkiä. Yhtäkkiä vuonna 1944 oli pellolla täynnä ikäänkuin romua, joka oli siirretty sodan jaloista Outokummusta. Miehet olivat toimineet käskyn mukaan - tärkeimmät laitteet lastattiin juniin ja lisäksi varattiin viiden päivän annos ruokaa ja polkupyörät mukaan. Tämä kaikki tehtiin kahdessa viikossa. Harjavallassa taas piti olla rautatie pääradalta sivuun.

Koska valtion rautatiet eivät suostuneet valmiin sivuraiteen siirtoa silloin piti toimia oman käden oikeudella. Harjavallan tehtaiden historia kertoo, että työvoima saatiin samanlaisella nokkeluudella. Yli-insinööri Ilmari Harki soitti piirimielisairaalan ylilääkärille toimineelle tuttavalleen. Hän löysi kelpo miehiä, rintamalla mielensä uupumukseen sairastuneita potilaita, jotka rakensivat väliaikaisen rautatieyhteyden. Samat potilaat siirtyivät purkamaan Imatralta tulleita tavaroita.

Kun kansanedustaja Kyllikki Pohjola taas huomasi rautatiensä häipyneen, siitä hän nosti äläkän. Vuosia myöhemmin Yhdysvaltain suurlähetystössä puhuttiin rikollisuuden kasvusta Yhdysvalloissa. Mutta Kyllikki Pohjolallapa oli kovempia uutisia Suomesta ja Ilmari Harki seuranaan. Hän kertoi: ”Tässä vieressäni istuu suomalainen, joka on jopa varastanut minulta rautatien Harjavallassa.” (Pekka Poutanen - Markku Kuisma 1994, 33-34)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat